"Poppikolmonen" eli post-operatiivinen päivä nro 3 eli kolmas päivä leikkauksen jälkeen.

Romi on reipastunut joka päivä lisää.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että alkaa ottaa päähän, kun ei pääse Birken kanssa leikkimään tai edes samaan huoneeseen, mutta sehän on tottakai ehdottomasti kielletty, jottei satu mitään vahinkoja...

Haava on yhä siisti, hyvin vähän siitä oli verta tullut (liekö "raapaissut" haavan johonkin), kun vähän punaista karvattomassa reidessä näkyi.
Tänään tikit ja kasvava karva - kyllä, jalka ei näytä enää niin kaljulta, uskokaa tai älkää - on alkanut kutittaa Romia, joka yrittääkin toisinaan huonolla menestyksellä rapsutella jalkaansa...

Romi on myös asteittain lisännyt jalan käyttöä. Nyt kävely sujuu rauhalliseen tahtiin jo yllättävän puhtaasti, vaikkei Romi toki vielä koko painoa jalalle laskekaan.

Tänään pissatuskäynnillä plikka yritti jopa ottaa pienen spurtin jotain kuulemaansa ääntä kohti. Täytyy siis nyt jo alkaa olla varuillaan. Kaulurin olen siis ottanut ulkoilun ajaksi pois, kun olen kokoajan tarkkaan katsonut, ettei Romi yritäkään koskea haavaan, mutta pannan lisäksi täytyy pian ottaa menoa hidastamaan myös kuonopanta, jos Romi alkaa jo nyt hosua pihalla.

Ulkoilureissut ovat siis ainoat tilanteet, joissa Romi saa olla ilman kauluria.
Syöminen ja juominen hoidetaan pienellä kulholla, jonka mahtuu tarjoamaan kaulurin sisään. Tämä tekniikka olikin Romille jo edellisten operaatioiden ajalta tuttu, joten se sujuu mallikkaasti.
Minun hommastani tekee helpon se, että Romi osaa kertoa, milloin sitä janottaa.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, pissaa saatiin odotella leikkauksen jälkeiseen aamuun, mutta kakkaa odoteltiinkin sitten hieman pitempään. Eilen hätä oli liian suuri ja sekin toimitus sujui ihan hienosti, vaikka se tasapainoa tuntuikin Romilta vaativan.

Eilen huomasin, että leikatun jalan kintereen kohdalla jalan sisäpinnalla oli nestekertymä. Epäilen, että kyse on ihan vaan kudosnesteestä, joka on operaation jälkeen valahtanut polven alueelta.
Kuulemani mukaan moiset ovat melko yleisiä (vaikken muista huomanneeni sellaisia Romilla aiempien operaatioiden jälkeen) ja vaarattomia.
Tänään turvotus onkin jo selvästi laskenut.

Jumppailut aloitetaan vasta kontrollikäynnin jälkeen, mutta Romi on ottamassa pientä varaslähtöä!
Eli plikka tuntuu makuulle käydessään vähän jo venyttelevän jalkaa ja hakevan sen liikeratoja - tämä on mielestäni todella positiivista.

Lääkkeensä Romi ottaa joka kerta mielellään - Rimadylhän maistuu tunnetusti koiran mielestä hyvältä ja samoin ilmeisesti myös Rilexine -antibiootti.

Romi on tosiaan virkistynyt huimasti ja tänään on luotu ensimmäiset silmäykset kohti olohuoneen sohvaa... Eli Romia ei siis enää uskalla jättää valvomatta olkkariin. Makuuhuoneessa on sänky kasattu ja patja lattialla (nukun siis Romin kanssa lattialla), joten siellä Romi ei pääse kiipeilemään mihinkään.
Tänään hankin myös vahvemman portin olohuoneen oviaukkoon, koska vanha - Romin pentuajaksi ostettu - portti sanoi viimein sopimuksensa irti ja Birke pääsi olkkarista omine lupineen keittiöön. Onneksi olin vieressä näkemässä.

Mahtaa tytöillä tulla aika vielä pitkäksi
- vaikka toipuminen sujuu hienosti, vielä on hurjasti matkaa yhteisiin painileikkeihin...