Tässä on Romi.

Romi on siis noin 3½ -vuotias appenzellinpaimenkoiranarttu, jonka kanssa on harrastettu tottelevaisuutta, jälkeä sekä koiranäyttelyitä.

Romi on syntynyt Runeberginpäivänä 2007 ja ensimmäiset polviongelmat nostivat päätään ensimmäisen juoksun jälkeen marraskuussa 2007.
Tuolloin Romin vasemman polven lumpio alkoi siis mennä spontaanisti sijoiltaan ja Romi joutui "potkaisemaan/polkaisemaan" jalkansa takaisin paikoilleen. Tämä ilmeni siis aluksi (ensimmäiset 5-10 kertaa) kivuliaana sijoiltaanmenona, jolloin Romi kiljaisi ja oli sen jälkeen hetken kolmijalkainen niin, että sen vasen takajalka oli ylhäällä koukussa. Hetken kuluttua Romi kulki taas normaalisti.
Lopulta luksaatio ei enää ollut kivulias, vaan Romista vaan tuli aina hetkeksi kolmijalkainen ja jatkoi kohta taas menoaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Valitettavasti saimme oikean diagnoosin vasta helmikuussa 2008. Lääkärimme arvioi tuolloin Romin polvien patella luksaation asteiksi epävirallisesti 2/1 ja oli heti alkuun selvää, että oireileva vasen polvi tulisi leikata mahdollisimman pian.

Onneksemme itse polvinivelen rakenne oli normaali (myöhemmin selvisi, että Romin reisiluut ovat suurella todennäköisyydellä kaarevat, mikä edesauttaa polviongelmien syntyä jo entisestään suorapolvisena rotuna riskialttiille koiralle) eikä niveleen ei ollut ehtinyt muodostua nivelrikkoa.

Ensimmäisen leikkauksen suoritti Jan Räihä Espoon eläinsairaalasta huhtikuussa 2008.
Leikkaus onnistui ja vasen polvi on vielä nykyäänkin tiukka ja toimii hyvin.

Leikkauksen jälkeen suoritimme pientä kuntouttamista jumppaamalla sekä tottakai pidimme Romia levossa ja hallitulla liikunnalla koko kevään ajan. Kesällä Romi pääsi mielipuuhaansa eli uimaan - uinti onkin usein oiva kuntoutuskeino patellaleikkausten jälkeen (kunhan lääkäri antaa luvan).

Syksyllä 2008 aloitin koirahierojakurssin, jolle olin Romin tilanteen inspiroimana hakeutunut, Tampereen urheiluhierojakoulussa.
Heti alkuun opin, ettei Romin kuntoutus ollut ollut riittävä ja erityisesti Romin selän lihakset olivat jumiutuneet vääränlaisten epätasapainoisten liikeratojen seurauksena.

Kurssin aikana koin monia uusia oivalluksia Rominkin hoitoa koskien ja Romille tulikin pikkuhiljaa tutuksi erilaiset lihahuollon hoitomuodot (esim. venyttely, osteopatia, fysioterapia, lämpöhoito sekä itse hieronta).
Vaikka maaliskuussa 2009 murtunut vasemman etujalan uloin varvas vei lihashuoltoa hieman taaksepäin, olen tämän kahden vuoden aikana onnistunut saamaan Romin lihaskunnon jo melkoisen hyvälle mallille.
Positiivisena yllätyksenä tuli myös yhdessä fysioterapeuttimme Elina Karhumäen kanssa havaitsemamme fakta - Romi oli alkanut käyttää leikattua takajalkaansa oikeaa "ykkösen polvea" varmemmin!

Hieron yhä Romia säännöllisesti (talvisin tiheämmällä aikavälillä, koska silloin ei pääse uimaan) ja fysioterapiakäynnit Elinan luona aloitimme talvella 2009-2010.

Vaikka vasemman polven tilanne on leikkauksen jälkeen näyttänyt hyvältä eikä Romi ole oirehtinut oikeaa polveaan kuin keventämällä sitä toisinaan hieman enemmän, on takaraivollani aina ollut pieni pelko siitä, joutuuko oikeaa polvea vielä korjaamaan.
Valitettavasti epäilyni osuivat oikeaan, kun rutiinitarkastus syyskuussa 2010 paljasti, että oikea polvi oli todentotta löystynyt ja reisiluun sisempi telauran (jossa polvilumpio liikkuu ylös-alas) harjanne oli myös alkanut rasituksesta madaltua.
Jottei tilanne pääsisi pahemmaksi, oikea polvi tulisi siis leikata mahdollisimman pian.

Varasimme siis ajan operaatiolle, jonka suorittaisi Raholan Eläinystäväsi Lääkärin Juha Kallio.
Operaatiopäivä on 6.10. ja toivomme Romin pääsevän "takaisin tolpilleen" ennen talven lumia. Lähtökohdat ovat olosuhteisiin nähden oikein hyvät, sillä Romi on hyvässä timmissä kunnossa ja vasemman polven leikkaus on ollut onnistunut.
Ensimmäinen fysioterapiakäynti vesijuoksuineen on jo varattuna marraskuulle, jolloin Romin leikkauksesta on kulunut tarvittava aika, jotta se voi mennä veteen.

Nyt siis jatkamme normaalielämää, josta karsimme isoimmat riehumiset pois...